Etävappu Cmorella:
Noin 10 Ingmar Bergmania
Neiti Juliesta eri versioita
Etävappuun kuplivaa vappukivaa: ilmainen kokeilu, sisältää mm nämä elokuvat, joita olen katsonut koronan aikaan ja / tai tiedän festareilta, valkokankaalta ja muualta, että katsoa kannaattapi
Taatusti vappukivaa: Vintiöt.
Musiikkidokuja:
A dog called money (P J. Harvey), Silvana
Musiikkielokuvia:
Monica Z, Cornelis (pääosassa tuhti Hank von Helvete tuolta alkuperäisestä Turbonegrosta)
Dokumentteja:
Stieg Larsson - mies joka leikki tulella, ( Stieg Larsson: The Man Who Played with Fire näin tämän myös Rakkautta ja anarkiaa festareilla. Tämän dokumentin näin sekä rakkautta ja anarkiaa -festareilla että myöhemmin suoratoistolta. Man who played with fire 🔥, doku Stieg Larssonista, esittää kansankodin äärivasemmiston, populistien, uusnatsien ja fasistien nousun kronologisesti. Miksi levy-yhtiöt julkaisivat white power -musiikkia? Rahan vuoksi, ja naamioituna viikinkimyyteillä. 11.9. antisemitismi vaihtui tähän muslimienvastustamiseen. Mutta mitä Stieg olisi sanonut nähdessään kuinka ruåtsin "demokraatit" toivottavat hyvää joulua parlamentissa? Työnarkomaani antifasisti Larsson näytti tavalliselta hepulta, ellei peräti nörtiltä, eli hänen oli helppo valokuvata natsien tapahtumissa.
Stieg Larssonin dokumentin jälkeen oli vuorossa Toista mieltä -näyttely Helsingin kaupunginmuseolla -näyttely joka oli loppumassa. Sielläkin kiihtyy raivosta tyrannian, riiston, murhien, kidutusten ja hyväksikäytön edessä. Eikä tästä ole niin pitkä aika.)
Kummallisuuksia ja rentoa menoa: Beverly Luffin,
Rikos kannattaa: 2Trainspotting, Mafiaveljet
Romantiikkaa:
United kingdom:
Tämä rakkaustarina alkaa vuodesta 1917, samalla tutkaus brittiläiseen kolonialismiin ja rasismiin, puolin ja toisin. Kauniisti lavastettu, toivon pilkahdus. Valkoinen brittiläinen konttoristi, nainen pitää oikeasta jazzista, ei siitä miten englantilaiset sen vesittävät. Hän rakastuu tummaihoiseen opiskelijamieheen.
Tämä on 64. naisen ohjaama elokuva tänä vuonna 2020 jonka näin.
Feminismiä monelta kantilta:
Lady Bird,
Naisia liian suurissa miestenpaidoissa,
Holy lands:
No nyt mennään epämukavuusalueelle että rysähtää. Wanhat ja ei niin wanhat äreät äijät kilpailevat maatilkusta, jossa jokin mielikuvitushahmo on asunut. Nyt siinä elelee entinen sydänkirurgi, Harry, jolla on sikafarmi. Hänen naapurinsa on rabbi, jonka vaimo kuuraa kun herra narisee tekemättä mitään. Heillä on vain poikia. Hän opettaa vain poikia. Välillä Harrym luo tupsahtaa katolinen pappi, joka kieltäytyy kaikesta nautinnosta, kuten vedestä. Vaikka lämpötila on 36 astetta varjossa. Paikkakunta on Nasaret.
Uskonto on vastenmielismpiä seksismin, alistamisen, väkivallan ja aivopesun muoto. Tässä se tuo huumoria, kun etuoikeutetut miehet kamppailevat reviiristään. Harryn roolissa James Caan (Kummisetä, Piina) ja rabbina Tom Hollander (aina roisto: Pirates of the Caribbean, Riot Club, Night manager). Harryn exä on Rosanna Arquette, ja poika Jonathan Rhys Meyers. Hän on näytelmäkirjailija, näemmekin pätkiä näytelmästä, jopa enemmän kuin lihava mies, kriitikko, joka nukkui esityksen ajan. Kirjoitti silti kritiikin. Ja haukkui naisnäyttelijää lihavaksi. Ettei se kiihota. Fatfobiaa.
Syvemminkin mietitään, kuka vie kenenkin kodin, maan. Miksi valloittaa, miksi rakentaa muureja. Miksi sianveri on kätsyä busseissa, etteivät terroristit niitä räjäytä. Näennäisen kevyt, kesätuulinen leffa.Cmorelta sarjasta naisohjaajat.
Tyttö äiti ja demonit:
Päivän feministinen elokuva on Äiti, tytär ja demonit. 52 films by women in 2020. Myös Cmorella on lista nimeltä naisohjaajat. Tämä on toinen näkemäni naisen ohjaama leffa maaliskuussa 2020.
Kenellä on oikeus olla äiti, kenellä oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen. Kuka saa kirjoittaa skitsofreniasta, ja mistä näkökulmasta. Lapselle on tietenkin jännää kun joka päivä tapahtuu kaikenlaista boheemia ja yllätyksellistä, kunnes ruokaa ei saa, eikä hygieniasta huolehdita.
Elokuvan on ohjannut Suzanne Osten, joka on myös kirjailija, teatterinjohtaja, professori, dramaatikko ja mitä luultavimmin feministi ja pioneeri. Tämä on osin autobiograafinen ruåtsalainen leffa vuodelta 2016. Osten on myös leffan toinen käsikirjoittajista, joten #helmetelokuvahaaste2020 kohta 4: elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut nainen.
Suzanne äiti oli Gerd Osten, joka oli artikkelin mukaan ruotsin vaikutusvoimaisimpia elokuvakriitikkoja 40-luvulla.
Periskooppi tulevaan:
Blade Runner vuosimallia 2049,
Oikeasti hauskoja komedioita:
Britt-Marie kävi täällä. Tuva Novotnyn ohjaama. Pääosassa
Pernilla August, joka pitää kaiken oortningissa, niin lusikkalaatikossa kuin elämässä.
Mitä sitten tapahtuu kun kaikki romahtaa, kun passattu aviomies saa infarktin ehkä painaessaan nuorta bimboa, joka onkin toinen vaimo.
Britt-Marie maailma romahtaa, hän muuttaa pois. Miten käy työkkärissä kun hän on 63 vee, ja viimeks töissä 40 vuotta sitten? Jossain hevonkuusessa on tarjolla yks paikka, nuoriso-ohjaaja, joka on samalla jalitsuvalmentaja. Hän saa teineiltä ja kersoilta tärkeitä vinkkejä, että klotter (töhry) ei o sama kuin tägi tai graffiti. Yhtä vaikea naisen on niitä nuorisotalon seinistä puhdistaa. Lapset siinä auttavat. Tai joutuvat auttamaan. Miksi naisen, nuoriso-ohjaajan pitää maksaa omasta pussista ikkunan korjaus, kun kunta ei sitä kustanna. Kakarat sen särki. Sitten ainoa nuorisotila, nuorisotalo aiotaan sulkea.
Miten puhaltaa yhteen hiileen, mistä löytyy sisu, tsemppiä, rahoitus ja kapula rattaisiin. Kuka opettaa ja kasvattaa ketä.
Tarkastellaan, mitä pienelle yhteisölle tapahtuu, kun pukuäijät leikkaavat kustannuksia, ja ottavat sen tulevaisuudesta, eli lapsilta ja nuorisolta. Mitkä vaikutukset sillä olisi yhteisöön, mielenterveyteen.
Kaukainen sisar on ehkä Olive Kitteridge ja Jeanne Dielman.n Erittäin kiinnostava soittoääni pinkissä matkapuhelimessa...
52 films by women in 2020
52 films by women
Helmetin elokuvahaasteessa kohta 4: elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut nainen, Tuva Novotny. Perustuu romaaniin, jota markkinoitiin naispuolisena Mielensäpahoittajana.
Disaster Artist:
Tuoreeltaan valkokankaalta Nigh Visions festareilla. 23. marrask. 2017 oli mieletön, itkettävä, sai aikaan hurjia nauruja. Tyytyväisenä: sain nähdä nyt. Elämme kiinnostavien elokuvien nostalgiaa.
Veljekset James Franco ja Dave Franco näyttelevät oikean elämän kummajaisia elokuvapisneksessä eli Tommy Wiseauta ja Greg Sesteteroa, joidenka filmi The Room on niin kummallista kulttikamaa.
The Roomin jälkeisissä Best F(r)iends 1-2 leffoissa Tommy Wiseau on omaa luokkaansa, lähinnä tautiluokitusta, mutta jokin outo tenho tässä parissa on.
Eniweis James Franco on myös ohjannut tämän kunnianosoituksen. Ylilyönteineen ja ylinäyttelemiseen.
Musiikkivalinnar ovat ilkeitä: you want it all, but you can't have it.
Selviääkö elokuvassa se suurin kysymys, mysteeri: Kuka Tommy Wiseau, mistä hän on kotoisin, ja milloin hän on syntynyt?
Sehän on selvää, että hän on uniikki, Auteur, mutta hänellä on myös sisua ja itsevarmuutta kuten Ed Woodilla puskea visioitaan. Rahoittajille. Mutta Tommy ei tarvitse rahoittajia, hänellä on hynää. Eikä se ihan heti lopu.
Kun elokuvateatterissa oli riemua ja ilon kuplintaa, niin suoraRoistolta katsottuna omasta telkkarista, myös suru ja yksinäisyys ja epäonnistumisen pelko on läsnä.
Ilmastonmuutos ja humanismi: First reformed,
Dokumentteja:
Järven tarina
Hail Satan?
(HAIL SATAN! Päivän feministinen elokuva on samannimisen, paitsi kysymysmerkillä. Doku tutkailee The Satanic Temple -nimistä ilmiötä, uutta uskontoa, satanismia, saatananpalvonta. Tyypit ( joita ei ole blurrattu) näyttävät kuin American Horror Storyn näyttelijöiltä. Onko tämä huijaus, onko tämä teatteria, mikä tämä on. Pääheput vaikuttavat sivistyneiltä, itsevarmoilta esiintyjiltä, joilla karehtii ironinen hymy...
Millainen liike tämä on, mihin suuntaan tämä kehittyy, miten haarautuu. Onko se ase, onko se työkalu. Mikä on tämä kulttuurinen sota, liike, joka ei hyväksy hiljentämistä, ajattelun js sananvapauden rajoitusta.
Dokumentti on siinä mielessä hienoa taidetta ja journalismia, että se on joltain osin neutraali, Sveitsi, puolueeton. Tietenkin voi usuttaa kaksi ääripäätä yhteen, ja leikata mojova pitkä elokuva. Ja valita arkistofilmeistö mehevimmät pätkät, kuten Anton La Vey naurattaa ja on naurun kohde. Hän kertoo hyvän vitsin, ja toisaalta puheohjelman vanhan mieshaastattelija yrittää naurattaa yleisöä, tehdäkseen La Veyn naurunalaiseksi. Leffoista näkyy pätkinä mm Barbara Steelen Paholaisen naamiota, (La maschera del demonio, Black Sunday), ja klassikko Häxan.
Erona muihin uskontoihin on, ettei haluta seuraajia eikä orjia, vaan yhteistyökumppaneita. He vaalivat tasa-arvoa, jakavat sukkia kodittomille, sekä kuukautissuojia yömajoihin. He keräävät muitten roskia - hiilihangoin! He harjoittavat ruohonjuuritason toimintaa - kirjaimellisesti. Kuivassa Arizonan ruohikossa kiemurtelee hiekan värinen käärme, tietoisuuden antaja. Viisauden antaja...
Shooting the mafia
(Document of fearless photographer Letizia Battaglia, 52 films by women. Tämä on 69. naisen ohjaana elokuva jonka näin tänä vuonna. Dokumentti valokuvaajasta joka kuvaa, mm mafiaa. Hurja punatukkainen nainen, valokuvaaja ja fotojournalisti Letizia Battaglia. Tässä on hänen rakeisia mustavalkokuvia, herkkiä ja koskettavia. Raakoja ja rehellisiä.
Käymme läpi hänen kuva-arkistoalan, ja myös muuta kuva-aineistoa, italosävelet soi Volaresta Oi sole mioon. Se on romanttista mutta myös valheellista. Ei ihan koko kuva. Köyhyys, kurjuus ja perheväkivalta. Eikä sitä miesten tekemää väkivaltaa löydy pelkästään köyhien joukosta. Söpöä on kun vanha rakastaka muistelee heidän salaista suhdettaan. Yhteistä ensimmäisestä jaettua savuketta...
Kuinka Italiassa ennen muinoin naisen piti olla neitsyt hääyönä - lakanat tarkistettiin. Sama inhottava naisen kehoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyi myös Mustang -elokuvan sama tarkastus 2010-luvulla hihhulien äijien keksiminen uskontojen ja tapojen vuoksi.
Kuinka Letizia oli ensimmäinen naispuolinen valokuvaaja. Vastenmielisiä on nämä ennen muinoin nyrkin ja hellan välissä vain itseänsä toteuttavat naiset. Heistä taisi myös Lina Wertmüller kertoa elokuvissaan.
Piipahdamme myös Corleonen kylässä Palermossa - kuinka kaukana tämä dokumentaarimen tallennus on amerikanitalialaisista mafiaelokuvista! )
Retroa, vintagea pukuloistoa ja poppia: Ted,
Komeat suomalaiset leffat: Jättiläinen, 8-pallo,
Romantiikkaa:
Vadelmavenepakolainen vai -paholainen joka eroaa tosi paljon kirjasta, mutta ihana leffa kuitenkin
Vielä näkemättä, mutta kiinnostaa:
Vox Lux, Gauguin
Trilogioita: LOTRausta, Batmanit,
Nordic noir: Beck, Wallander,
Rutosti ruåtsalaisia:
Elämäni koirana, Arn, Maastamuuttajat (jota pelkäsin 70-luvulla, nyt en ole katsonut, mutta oli niin vaikuttava ja raaka, että suositus)
