Phantom of the Opera - 25-vuotisjuhlaesitys (2011)
The Phantom of the Opera at the Royal Albert Hall (original title)
Olemme vuodessa 1905. Musikaali alkaa huutokaupalla, ja vähintäänkin kun apina lyö symbaaleja yhteen mekaanisena leluna, ja mitä vanhentunut Raoul siihen sanoo, se itkettää.
Kylmiä väreitä tulee, kun 666. esine huutokaupataan hiljentyneessä oopperassa, se on kuuluisa kristallikruunu, joka nousee unohdetusta, kiillottonasta kasasta metallia ja lasia, korkeuksiin, ja valaisee tienoon.
Onko enempi lushyä, ekstaattista, uhkeaa esitystä nähty koronan aikaan. Valaistus on huikea, se näyttää hyvältä, liiankin hyvältä, varsinkin kun tv:ni ei ole HD, kaukana siitä.
Pariisin oopperan entinen omistaja ottaa hatkat, ja tilalle tulee kaksi oopperaa tuntematonta tomppelia, jotka tekevät hienot koomiset roolit. Suuri diiva - sanan kummassakin mielessä - Carlotta on oman arvonsa liiankin hyvin tunteva oopperalaulaja, hän on ilkeä, itsekäs, röyhkeä, äkkipikainen, vulgääri ja isoa kokoa.
Hänen vastakohtansa on pikku hiirulainen Christine, joka on vaatimaton, mutta hoikka, kaunis, nuori, sopeutuvainen, kunnollinen ja siivollinen balettitanssija. Joka kuitenkin laulaa kirkkaammin kuin Carlotta, ja häntä yleisö rakastaa.
Christineä ohjaa ja opastaa salaperäinen Angel of music, musiikin enkeli, ehkä tuo antiikin genius. Hän on tähtivalmentaja, rikkinäinen mies, yksinäinen hirviö, säveltäjä, arkkitehti, renessanssi-ihminen, joka syystäkin on ihmisvihaaja. Häntä on pienenä kiusattu ja rääkätty, hän on orpo kuten Christine.
Christine ei oikein tiedä kuka Kummitus on. Onko Kummitus Christinen isän tuonelasta lähettämä musiikin lähettiläs, enkeli. Christine ei kyseenalaista outoa auttajaansa. Joka voi olla yliluonnollinen olio, tai viimeinen säie hänen kuolleeseen isäänsä.
Kuten kauhuromanttisessa tarinassa yleensä on päähenkilönä nuori nainen joka pitää hauskaa sekä hyvän miehen että pahan pojan kanssa. Christine tapaa uudelleen Raoulin, lapsuuden kaverinsa, jonka kanssa leikki, ja kertoi synkkiä pohjoisen tarinoita. Raoul on porvarillinen tai aatelinen, nuhteeton rikas herrasmies, jonka kanssa ei näkisi nälkää eikä puutetta. Mutta ymmärtäisikö Raoul nuorikkonsa taiteellisuutta, luovuutta, pitkiä treenipäivä, tärkeitä ensi-iltoja. Boheemia elämää.
Mustiin pukeutunut Madame Giry on mysteeri, hänellä on mustat huulet, hyvä ryhti, ja tiukka komento kun hän reenauttaa balettityttöjä harkoissa. Mikä suhde hänellä on Kummitukseen? Kuka on Meg Giryn isä?
Ja sitten on tietysti Kummitus. Traaginen sankari, antisankari. Mies, häkkiin lukittu. Tivolissa tirkisteltävänä. Sirkusfriikki.
Koska olemme oopperassa, niin näemme monia esityksiä ja harjoituksia sitä ennen. Upea ja groteski barokkiooppera Shame Shame Shame, on kunnianosoitus Mozartille, kuten myös myöhemmin Don Juan the Triumphant. Sen aikana Christinestä tulee nainen...
Ja on myös naamiaiset, joihin Kummitus osallistuu kuin Poen tarinasta Punaisen surman naamio.
Huikein veto on Point of no return, jossa kuulija ja katsoja todella uskoo, mitä he laulavat, kokevat, tuntevat.
Lopussa kiitoskin seisoo, tunteellisesti.
Kuplii alla . bubling under:
no johan se on pirkule, tämän esityksen meklarina on Earl Carpenter, jonka minä näin Lontoossa, hän on siis minun ensimmäinen Kummitukseni. Kääk. Eli pikkunen cameo.
Tekijäloota:
Ramin Karimloo ... The Phantom
Sierra Boggess ... Christine
Hadley Fraser ... Raoul
Wendy Ferguson ... Carlotta Guidicelli
Barry James ... Monsieur Firmin
Gareth Snook ... Monsieur André
Liz Robertson ... Madame Giry
Wynne Evans ... Ubaldo Piangi
Sergei Polunin ... Slave Master - Hannibal / Shepherd - Il Muto
Daisy Maywood ... Meg Giry
Nick Holder ... Joseph Buquet
Earl Carpenter ... Auctioneer
Philip Griffiths ... Monsieur Reyer
Simon Green ... Monsieur Lefevre
Stephen John Davis ... Don Attilio ("Il Muto") (as Stephen Davis)
tsekkaa jos et usko -palstaa lainatakseni:
kliimaksia kohti:
muita viideoita:
no johan se on pirkule, tämän esityksen meklarina on Earl Carpenter, jonka minä näin Lontoossa, hän on siis minun ensimmäinen Kummitukseni. Kääk.
sexyback Earl Carpenter
ja muita viideoita:
Alla linkkejä aiemmista oopperan kummitus -hehkutuksistani. Jos jaksan. Sekä kauhuromantiikasta, gotiikasta, kaunottaresta ja varsinkin hirviöstä.
Kaikki elämäni Ooperan kummitukset 2018 blogissani
Kaikki elämäni Ooperan kummitukset Faustista antiikin geniukseen Angel of Musiciin ja Erik Satieen ilmeisenä esikuvana... blogissani
Oopperan kummitukset: miksi naiset aina rakastuvat rentt hirviöihin... blogissani
Ville Rusanen on hui hui huikea Oopperan kummituksen roolissa myös 10.12.2018 blogissani
Kevin Greenlaw on kuuma Oopperan kummitus - täydellinen ilta Kansallisoopperassa Halloweenin aikaan 2018. blogissani
Kevin Greenlaw hurmasi toistamiseen Oopperan kummituksena... blogissani
Kevin Greenlaw kolmannen kerran Oopperan kummituksena Helsinginkadun oopperassa.... blogissani
Oopperan kummitus 17.11.2015 ja kummituksena Ilkka Hämäläinen... blogissani
Miksi Brian de Palman Aavemusa ei koskaan kohonnut samankaltaiseksi kulttifilmiksi kuin samalta aikakaudelta oleva Rocky Horror? blogissani
Goottilainen romanssi, kauhuromanttinen rakkaus on pahaa, kiellettyä ja ... Verisestä kammiosta, kielletystä huoneesta... blogissani
Gotiikan popularisoituminen: kaunotar ja hirviö. Mutta harva asia on niin syvällinen kuin nonsense... blogissani
Gotiïkan popularisoituminen: kauhuromanttisesta tai sadistisesta tyrmästä kirjan sivulla videolakiin... blogissani
Goottilainen romanssi, kauhuromanttinen rakkaus on pahaa, kiellettyä. Paholaisrakastajasta Rouva Oraakkeliin. Osa 3... blogissani
Goottilainen romanssi, kauhuromanttinen rakkaus on pahaa, kiellettyä. Kummajaiset, Atomimorsiamet ja Haudanryöstäjät ulkoavaruudesta. Osa 2.... blogissani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.